E-inho

Helsingin Sanomissa kirjoitettiin sunnuntaina lisäainekammon järjettömyydestä. Juttuun oli löydetty muutama professorisihminen kertomaan, ettei luonnollista ruokaa kannata syödä, koska lisäaineet ovat terveellisiä ja turvallisia ja parantavat ruoan säilyvyyttä, makua ja ulkonäköä. Kyseisten akateemikkojen mukaan elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävistä lisäaineista kaksi kolmasosaa on sellaisia, joita saa luonnosta. Varmasti näin onkin, mutta minusta vikaan mennään silloin, kun ruokaan pitää teollisesti lisätä jotakin, mitä siinä ei tavallisesti ole tai mitä käsittelyprosessin aikana häviää.

Ennen terveystietoisuuteni heräämistä käytin ruoanlaitossa useimmiten niitä raaka-aineita, joihin olin lapsuudenkodissani tottunut. Kastikkeet ja keitot maustettiin liemikuutiolla, aamu-, ilta- ja välipaloilla syötiin vaaleaa paahtoleipää ja kermavaahto vatkattiin siitä vaaleanpunaiseen pakkaukseen pakatusta Flora Vispistä sen kummemmin miettimättä, onko se kermaa vai rasvasekoitetta. Eräällä kauppareissulla tulin sitten vilkaisseeksi tuoteselosteita, ja jäipä siitä lähtien Flora Vispit, liemikuutiot ja marinoidut lihat kauppaan. Tämä on yksi syy myös siihen, miksi lopetin  soijajogurtin (siis soijasta valmistetun jogurtin kaltaisen tuotteen) käytön niin lyhyeen. Soijajogurtin ainesosalistasta löytyy yli kymmenen eri raaka-ainetta, kun taas tavallinen luonnonjogurtti koostuu ainoastaan maidosta, hapatteesta ja lisätystä D-vitamiinista. Kumman luulet olevan luonnollisempaa ravintoa? Onneksi vatsani sietää nykyisin kohtuullisen määrän hapanmaitotuotteita, eikä soijajogurttia tarvinnut käyttää pidempään kuin niiden muutamien täysin maidottomien viikkojen ajan.

En pelkää lisä- tai säilöntäaineita sinänsä, mutta minua mietityttää se, mitä keinotekoinen muunteleminen elintarvikkeille tekee. Vaikka ruokiin lisättyjä aineita on tutkittu ja tutkitaan jatkuvasti niin tarkkaan, ettei niistä pitäisi olla mitään haittaa terveydelle, käytän kuitenkin mieluummin mahdollisimman luonnollisia vaihtoehtoja, sellaisia, joita ihmiskunta on syönyt aikojen alusta asti. Tuntuu hölmöltä valmistaa ruokaa tieten tahtoen teollisista aineksista, kun voin kokata aidoista raaka-aineista alusta asti itse. Ruokia on valmistettu teollisesti niin vähän aikaa, ettei kukaan vielä tiedä, millaisia yhteisvaikutuksia erilaisilla lisäaineilla pitkällä aikavälillä on. Esimerkiksi makeutusaineille on toki määritelty tarkat sallitun päivittäisen käytön rajat, mutta niissä ei ole otettu huomioon eri elintarvikkeista kasautuvaa kokonaismäärää. Jos juo pullon light-limsaa, syö muutaman irtokarkin ja pari ruoansulatusjogurttia (jotka muuten menevät myös käsityskykyni yli), aletaan jo selvästi hipoa rajoja. En itse aio ottaa sitä riskiä, että pilaisin elimistöni silkkaa piittaamattomuuttani, vaan syön mieluummin sellaista ruokaa, joka varmasti tekee minulle hyvää.