Olen muutaman päivän käynyt pientä taistelua itseni kanssa siitä, voisinko vehnäallergikkona syödä laskiaispullan tai pari. Perin isoäidiltäni pahimman luokan pullahiireyden, ja jos vain voisin vehnää vielä syödä, olisi pulla edelleen päivittäinen iltapäiväkahvin kaveri. Vehnäset, laskiaispullat ja eritoten korvapuustit ovat aina olleet minulle kahvipöydän kruunu: vaikka pöytä notkuisi sen seitsemää sorttia kahvikakkuja ja pikkuleipiä, siinä ei ole mitään, jos pullaa ei ole. Pulla kuuluu minusta kahvipöytään yhtä vahvasti kuin kinkku joulupöytään, ja hämmennyn kovasti, jos kohtaan ihmisen, joka ei syö pullaa. Vielä enemmän ihmettelen, jos joku höystää pullansa hillolla tai marmeladilla - minä kun jätän hillo- ja rahkapullista täytteet syömättä. :)
Nyt täällä on koti täynnä vastapaistetun pullan tuoksua, ja minä yritän hillitä itseni ja pitää näppini erossa lämpimäisistä. Tiedän hyvin, mitä vehnä tekee keholleni, mutta muistan myös, millainen makunautinto uunituore korvapuusti olisi... Fiksuintahan olisi tietenkin ollut jättää pullat kokonaan leipomatta, mutta hyvänä (avo)vaimona haluan välillä hemmotella miestäni itse leivotuilla kahviherkuilla. Haluan myös, että mieheni syö laadukasta ja terveellistä ruokaa e-koodeilla pilattujen puolivalmisteiden sijaan. Laskiaisena olisi kuitenkin tullut haettua kermapullat kaupasta tai leipomosta, nyt on sentään tarjolla itse tehty, luonnollisempi vaihtoehto. Jos ohje kiinnostaa, kurkkaa tänne!
Miten voikin olla, että olet perinyt pullahiireyden, etkä voi syödä vehnää! Mahdottoman epäreilua. Ärsyttää sun puolestasi.
VastaaPoistaOnneksi kuvat ovat niin herkullisia, että tunnen pullantuoksun nenässäni :) Melkein ei tarvitse edes maistaa.
Sanos muuta! Vaan onhan se kyllä monissa tutkimuksissa todettu, että jostain syystä useimmiten juuri sitä ruokaa himoitsee eniten, mille on yliherkkä.
Poista